Pääsivulle

Historia

Tulostusversio
Historia

Harjoittelu

Kurssit

Kilpailut

Galleria

Linkit

Kalenteri

Yhteystiedot

HÄRVELIN HISTORIAA

Härveli syntyi aikanaan, vuonna 1946, pakon paineessa. Suomalaisessa uintiurheilussa uimahyppääjät elivät lapsipuolen asemassa. Uimaseurojen mielenkiinto ei riittänyt hyppääjiin. Harjoitusmahdollisuudet olivat kehnot ja Uimaliitossakin ongelmiin suhtauduttiin välinpitämättömästi. Vastaukseksi perustettiin Härveli, riemukas tapa taistella uimahyppyjen puolesta. Jäsenkuntaa yhdisti yhteinen harrastus ja sopiva annos rentoa uhmakkuutta ja taitelijansielua. Tuloksia syntyi. Härveli on tehnyt uimahyppyjen historiaa. Menestystä on tullut sekä uimahyppyjen rohkeutta ja taitoa vaativassa kilpailumuodossa ja myös kansan viihdyttämisessä, suuren yleisön naurattajana.

Entisten gentlemannien ja valmiiden mestareiden Härveli on muuttunut nuorten nappuloiden kasvualustaksi. Kehitys on monessa mielessä myönteistä. Alkuperäinen pulma, hyppääjien ahdistunut asema ja huonot harjoitusolot on voitettu. Uusien uimahallien myötä valtakunnassa on hyvä hypätä. Lisäksi uimahyppyjen harrastuspohja on laajentunut. Sen harrastus on levinnyt useaan seuraan ja otettu niissä avosylin vastaan. Lisäksi myös Uimaliiton asenne on muuttunut. Hyppääjiä arvostetaan tänä päivänä. Tässä syyt, miksi Härveli on keskittynyt nuorisotyöhön, uusien hyppääjien henkiseen ja fyysiseen kasvattamiseen. Härveli on näin saattanut päätökseen historiallisen tehtävänsä, taistelun uimahyppääjien aseman parantamiseksi. Edelleenkin se on myös kaikkien suomalaisten uimahyppääjien yhteinen seura, jonka suojiin kaikki ovat tervetulleita, joko hyppäämään tai viihtymään ja keskustelemaan uimahypyistä, sen tulevaisuudesta ja edelleen kehittämisestä. Härveli on filosofiaa, taiteilijoille ja leijonamielisille tarkoitettu - siis uimahyppääjille.

Härvelin perustaminen

Vanha ryhmäkuva
Vanha ryhmäkuva
30.3.1946 Olli Heinosen luona kokoontui muutamia innokkaita tulisieluisia uimahyppääjiä perustamaan yhteistä kerhoa uimahyppääjille. Kerhon nimeksi tuli Gube Aulangon keksimä HÄRVELI, minkä virallinen nimi on eteenpäin puolitoista volttia koko kierteellä. Gube Aulangon mielestä ja myös muiden altaalla olijoiden mielestä tuo edellä mainittu hyppy tosiaankin näytti kummalliselta "härvelisöimiseltä" ilmassa. Kerhon tunnuslauseeksi tuli Immu Niemeläisen lausumat sanat: "Uimahyppääjällä on oltava taiteilijan sielu ja leijonan sydän". Kerhon perustamisessa olivat mukana: Birger Kivelä - puheenjohtaja, Olli Heinonen - rahastonhoitaja ja varapuheenjohtaja, Åke Bergman - sihteeri ja Oiva Vuorensola - jäsen. Aluksi kerho toimi ainoastaan "gentlemen"-kerhona, jonka jäseniksi otettiin vain miehiä ja siihen pääsy oli vaikeaa. Vaikeata siksi, että jokaisen jäseneksi hyväksyttävän oli osoitettava taiteilijan sielunsa ja leijonan sydämensä. Ensiksikin oli jäsenehdokkaan hypättävä tuo kerhon nimikkohyppy härveli, mikä siihen aikaan oli eräs uimahyppytaulukon vaikeimmista hypyistä. Tämän hypyn rohkea yrityskin sai silloisen johtokunnan vakuuttuneeksi uuden jäsenen leijonan sydämestä. Toiseksi piti esittää johtokunnalle jokin taiteellinen esitys osoittaakseen omaavansa "taiteilijan sielun". Härveli toimi tällaisena "gentlemen"-kerhona melkein kolme vuotta. Pyrkijöitä oli paljon ja myöskin naishyppääjät halusivat tulla kerhon jäseniksi. Pian kerho rekisteröitiinkin ja sen jäseniksi pääsivät myös naiset. Vuonna 1958 kerhosta tuli Suomen Uimaliiton virallinen jäsenseura.

Näin lähti Härvelin toiminta vilkkaana käyntiin ja jo heti perustamisvuonna teki Härveli historiaa järjestämällä uimahyppymaaottelun Ruotsia vastaan, mikä siihen aikaan lienee ollut ensimmäinen laatuaan maailmassa. Pellehypyt ja näytöskiertueet olivat 50- ja 60-luvuilla tärkeällä sijalla kerhon toiminnassa. Maininnan arvoinen oli myös vuoden 1959 televisionäytös Uimastadionilla. 1954 järjestettiin pellehyppymaaottelu Ruotsia vastaan ja 1957 ensimmäiset Pohjoismaiset pellekilpailut Suomessa. Pellehyppyjen SM-kilpailuista tuli jo 50-luvulla vuosittainen tapaus ja tutuiksi tulivat nimet Liukas Lätkä, Suolattu Lahna, Kalle Korkkiruuvi, Joonas Ventti, Ville Vallaton, Verneri Vetelä jne, joista Liukas Lätkä (alias Simo Salminen) ylsi Pohjoismaiseen mestaruuteen asti.

50-luvulla Härveli osallistui myös kansainväliseen toimintaan: Saksan hyppypäivät -53, Torinon EM-kisat -54, Bad Kissingenin kansainvälinen hyppyleiri -55, Moskova -57, Keski-Euroopan maaottelu Bayeria vastaan -59. Omissa Olympialaisissamme -52 olivat mukana Helge Vasenius, Olli Heinonen ja Birger Kivelä. Melbournen Olympiakisoissa -56 Härveliä ja Suomea edusti Helge Vasenius.

1964 Stadikka
1964 Stadikka
Vuonna 1960 härveliläiset saivat runsaan näytöstoiminnan ohella aikaan oman painetun lehden ja osallistuivat ansiokkaasti elokuvaan "Molskis sanoi Eemeli". Olympiakisoissa Roomassa Suomea edusti Pekka Heinonen ja Tokiossa -64 Pentti Koskinen. Härvelin 60-luvun toiminnan kohokohta on ilman muuta 1967 järjestetyt Euroopan Cup-kilpailut Helsingissä, joihin osallistuivat käytännöllisesti katsoen kaikki sen hetken maailman huippuhyppääjät ja runsaasti kiitosta hyvin onnistuneista järjestelyistä sai koko Suomi osakseen Härvelin kautta. Samassa yhteydessä pidettiin ensimmäiset Euroopan pellemestaruuskilpailut, joissa kunnostautui kotiyleisön ehdoton suosikki Joonas Ventti (alias Helge Vasenius).



Helge Vasenius - legendaarinen hyppääjä

Helge Hemppa Vasenius aloitti uimahyppääjänuransa 1934 Humallahden uimalassa sensaatiomaisella tavalla. Hemppa oli seitsenvuotias. Ojennus oli upea, veteenmeno silmiä hivelevä. Ainoa pikkupuute oli se, että Hemppa ei osannut uida. Siitä alkoi Hempan legenda. Pienikokoisen ihmehyppääjän onki vuorollaan Humallahdesta kuiville uinnin suuret nimet, Pekka ja Mikko Tiilikainen ja Töffi Virtanen. Vielä samana kesänä Hemppa oppi uimaankin, mutta hypätä hän jo osasi. Pikkupoikana Hemppa luki loitsuja ja teki taikoja hyvien säiden takia. Jokapäiväisellä matkalla Humallahteen hän etsi riittävän mystisen kiven, jupisi loitsun, sylkäisi kiveen ja nakkasi sen tienposkeen. Taikuutta tarvittiin ainaiseen jaksamiseen ja innostuksen säilymiseen. Aikoinaan Uunisaaressa EM-karsinnoissa vesi oli vaivaiset +9 astetta. Katsomon takana hyppääjät lämmittelivät nuotion äärellä ja tuuli ulvoi nurkissa. Hempan pikkurillit ja varpaat olivat tunnottomat. Hemppa liittyi Härveliin heti perustamisvuonna.Hemppa voitti uransa aikana 36 Suomen mestaruutta, kuusi pohjoismaista mestaruutta, Torinon EM-kisoissa tuli seitsemäs sija 1954 ja Osallistumiset Olympialaisiin Helsingissä 1952 ja Melbournessa 1956. 40 vuotta Humallahden ensimmäisistä hypyistä 1974 Hemppa voitti vielä kaksi Suomen mestaruutta ja 1980-luvulla Masterhypyissä kaksi pohjoismaista mestaruutta. Pikku-Hempan urasta tuli pitkä ja komea. Hemppa on Suomen kaikkien aikojen tunnetuin ja ehdottomasti värikkäin uimahyppääjä. 1955 Joonas Ventti voitti pellehyppyjen Euroopan mestaruuden. Sekin oli Hemppa - nimittäin Joonas Ventti, 50-kertainen pellehyppyjen Suomen Mestari.

Pellehypyt

1957 Pellehypyt
1957 Pellehypyt
Pellehypyistä kehittyi Härvelin ansiosta suomalaista kansantaidetta parhaimmillaan. Pelleilyllä oli kuitenkin aatteellinen taustansa. Sen avulla ansaitut varat käytettiin uimahyppyjen kehittämiseen. Kansainvälisten kilpailumatkojen avulla hankittiin arvokasta kokemusta, tietoja ja taitoja sekä hyppääjille että valmentajille. Pellehyppyjen tuloilla hankittiin myös seuran omistukseen kerhohuoneisto.

Ensimmäiset pellehyppykisat järjesti Härveli vuonna 1950. Siitä tuli uimahyppyjen paras mainosvaltti. Aluksi pellehyppyjen SM-kisat järjestettiin jopa kahdeksan kertaa vuodessa. Helge Vaseniuksen bravuurinumero oli 10 metrin kerroksesta varpaillaan roikkuminen ja hyppytason alapuolen peseminen harjalla. Yleisö oli ratketa nauruun. Pellehyppääjistä kehittyi varsinaisia taiteilijoita. He oppivat ottamaan yleisönsä. Simo Salmisenkin ura alkoi aikoinaan pellehypyistä. Spede löysi Simon eräistä pellehyppykilpailuista.

50-luvulla pohjoismaisia pellehyppykilpailuja mainostettiin roskakärryjä työntämällä kaksi vuorokautta yötä päivää ympäri Helsinkiä pellen vaatteisiin pukeutuneina maski naamalla. Nämä kisat voitti Liukas Lätkä eli Simo Salminen voittohypyllä "vetelä vanukas". Pellehyppääjien ns. taiteilijanimet kertovat esittäjien huumorintajusta ja hengestä. Hyppyjen, ja niille sopivien nimien keksiminen on ollut riemukasta puuhaa. Monet näistä suorituksista ovat jääneet klassikoiksi ja muodostuneet tekijöidensä tavaramerkeiksi.


Birger Kivelä on Mr Uimahyppy

Birger Kivelä Breidablickissä kesällä 1931, 10 v Birger Kivelä hyppää volttia taaksepäin 10 metristä vuonna 2000
Birger Kivelä Breidablickissä kesällä 1931, 10 vBirger Kivelä hyppää volttia taaksepäin 10 metristä vuonna 2000
Härvelin historiaan kuuluu erottamattomasti Birger Kivelä, seuran perustajajäsen ja ensimmäinen puheenjohtaja ja myös Uimaliiton puheenjohtaja 1970-luvun alussa.

Birger Kivelää eli Pelleä voidaan hyvällä syyllä nimittää maailmanlaajuisessa mittakaavassa Mr Uimahypyksi. Pelle on omalta osaltaan ollut terävöittämässä ja kirkastamassa uimahyppyjen profiilia ja omaleimaisuutta.

Härveliä voidaan pitää eurooppalaisena uranuurtajana uimahyppyjen aseman korostamisessa. Ensimmäisenä Euroopassa Härveli rupesi järjestämään erikseen uimahyppykilpailuja. Suomessa Härvelin merkitys korostui uimahyppääjien tukikohtana, omana organisaationa, joka auttoi ja antoi tukea hyppääjille valmentautumisessa ja kilpailutoiminnassa. Härvelin toiminta on ollut tarpeellista, hyödyllistä ja myös hauskaa. Se on yhdistänyt suomalaiset hyppääjät ja se on yhdistänyt myös kansainvälisesti ja erityisesti pohjoismaisesti.

Tunnettu ruotsalainen uimahyppääjä Lennart Brunnhage on suuri Härvelin ystävä. Aikanaan 40-luvun lopulla ikimuistettavan Ruotsi-maaottelun yhteydessä Pelle ja Lennart sepittivät Härvelin laulun, ensin ruotsiksi ja myöhemmin käännettynä suomeksi.

Härvelin tapaisia uimahyppääjien liittoutumia toteutettiin myös muissa Pohjoismaissa. Näiden hyppykerhojen vetäjänä oli Norjassa Grunde Vegard, Ruotsissa Toivo Öhman ja Tanskassa Sören Svejstrup.

Vuonna 1976 kolme härveliläistä osallistui Utrechtin EM-uinteihin ja kaikki kolme, Tarja Liljeström, Pentti Koskinen ja Osmo Meskanen selviytyivät loppukilpailuun.

Seuraavana vuonna Härveli sai järjestettäväkseen uimahyppyjen Euroopan Cup-kilpailun, olympialaisten jälkeen suurimmat uimahyppykisat. Kilpailut onnistuivat erittäin hyvin ja silloiset uimahyppääjät muistavat edelleenkin nämä kisat lajin eräänä huipputapahtumana. Suomalaisessa saunaillassa ulkomaalaiset valmentajat viihtyivät loistavasti. Päättäjäiset Suomenlinnan historiallisissa tiloissa Valhallassa jäivät mieliin ja tietysti miesten kesken järjestettiin kansainvälinen oluenjuontiviesti, joka päättyi Härvelin voittoon.

Härveli on saanut järjestää myös lukuisia maaotteluja. 1969 Suomi-Leningrad -otteluun osallistuivat Härvelistä Laura Kivelä, Marja Salonius (ent. Rauta), Merja Nyberg, Pentti Koskinen, Kari Saastamoinen ja Lauri Heinonen. Muina vuosina mukana olivat myös Aimo Juvonen, Osmo Meskanen ja Helge Vasenius.

1970 Ruotsin järjestämässä nuorten pohjoismaisissa mestaruuskilpailuissa Härvelin Merja Nyberg tarjosi tiukan vastuksen Ruotsin Ulrika Knapelle häviten vain 15 pisteellä. Kaksi vuotta myöhemmin Knape oli maailmankuulu kultamitalihyppääjä ja tuleva maailmanmestari. Metrin laudalla samoissa kilpailuissa vei voiton Härvelin Anu Patrikka.


HÄRVELIN LAULU

Song of Härveli
(Sävel: Väliaikaista kaikki on vaan, Sanat: Olli - Immu - Pelle)

Hei Härveli on kerho verraton
vain hyppääjille se on
kell hyppääjällä on
taito verraton
hän Härveliin kuulukohon.
Tralalallalalalaa, heipä hei nyt vaan
nimi Härveli korkeelle kaikumaan
tralalallalalalaa, tralalallalalalaa
Härveli, Härveli, Härveli.

Maaottelu, maitten ja kansojen
päämääränä Härvelin on
Ken voittaja on
hän verraton
Härvelilt' kunnian saakohon.
Tralalallalalalaa, heipä hei nyt vaan
nimi Härveli korkeelle kaikumaan
tralalallalalalaa, tralalallalalalaa
Härveli, Härveli, Härveli.